- Mittelspitzin historia
Mittelspitz on verraten nuori rotu, mutta siihen nähden sillä on
pitkä historia. Saksanpystykorvat kehittyivät kivikautisesta suokoirasta
(Canis familiaris palustris Rüthimeyer) ja myöhemmin esiintyneestä
“paaluasutuspystykorvasta”. Ne ovat Keski-Euroopan vanhinta koirarotua
ja ovat usean muun rodun esi-isiä. (Nykyään tunnetuista roduista ainakin
eurasierissa ja japaninpystykorvassa virtaa saksalaista
pystykorvaverta.)
Useiden vuosisatojen ajan aina 1800-luvulle saakka saksanpystykorvat olivat mittelspitzinkokoisia ja -näköisiä, “keskivertopiskejä”. Nämä koirat olivat hyvin yleisiä käsityöläisten, maanviljelijöiden, pientilallisten keskuudessa ja näistä koirista muodostui kuva saksanpystykorvista, jota klassikkokirjailijat tallensivat tuotantoonsa – eivät aina kuitenkaan positiivisessa mielessä. Ehkä tästä syystä ja monesta muusta seikasta johtuen ensimmäiset saksanpystykorvien kasvattajat ajattelivat, että rodun täytyy parantua, hienostua. 1899 perustettu Verein für Deutsche Spitze e.V. hyväksyi roduikseen zwergspitzin (pomeranian), kleinspitzin, grosspitzin ja wolfspitzin (keeshond), kaikki muut koot paitsi alkuperäisen mittelspitzin!
Käänne tapahtui vasta vuonna 1969, jolloin Verein für Deutsche Spitze e.V. ja muutamat kasvattajat päättivät ottaa asiakseen saattaa mittelspitz mukaan rotumääritelmään ja tehdä se viralliseksi roduksi. Ensimmäiset mittelspitzit nähtiin näyttelyissä 70-luvun alussa.
Rodun virallistamiseen saakka vain muutama uskollinen rodun ihailija oli kasvattanut mittelspitzejä niiden epävirallisuudesta huolimatta, kanta oli huomattavasti pienentynyt yli puolessa vuosisadassa, ja isojen sotien verotus lienee ollut selvä missä tahansa rodussa. Uusi mittelspitz -kanta kerättiin rotuunotto -koirista ja lähinnä ylisuurista kleinspitzeistä. Rotukirja on yhä avoin ja silloin tällöin sinne pääsee vielä uusia yksilöitä.
Nykyään rotu on kohottanut suosiotaan emämaassaan Saksassa hyvän terveytensä ja ystävällisen, miellyttävän luonteensa ansiosta. Erityisesti klassinen väri valkoinen on saanut uusia ihailijoita. Uudelle vuosituhannelle tultaessa rekisteröintiluvut Saksassa olivat hieman nousussa (valkoisia rekisteröitiin yli 40), mutta itse vuoden 2001 luvut olivat jo jälleen suuressa laskussa. Rotu on harvinaisuutensa vuoksi herkkä suurille kannanvaihteluille ja vuosittaisten rekisteröintien voimakkaalle heilahtelulle. Mittelspitzin suuria maita ovat Englanti, Suomi, Saksa, Ranska, Australia. Koiria kohtalaisesti esiintyy myös Hollannissa, Belgiassa, Tshekinmaassa, Venäjällä ja pikkuhiljaa myös Ruotsissa – kohtalaisen tarkoittaessa muutamaa kasvattajaa.
Vuoden 2003 jälkeen mittelspitzejä on Suomessa kolmisensataa ja aktiivisia kasvattajia kymmenkunta. Värivalikoima on laajentunut runsaasti ja Suomessa kasvatetaan kaikkia sallittuja värejä. Valkoinen väri, jolla kasvatustyö aloitettiin, on toistaiseksi jäänyt muiden värien varjoon ja näyttelyissä esitetään eniten ”muun värisiä” koiria.
Perustava kokous pidettiin 14.6.99 yhdistyksen kotipaikkakunnalla Jyväskylässä ja mukana olivat Elina Kulmala, Arja Ahonen ja Maija Haltsonen. Ensimmäinen hallitus toimi hieman vajaa miehityksellä, mutta sitäkin innokkaammin. Mitä yhdistys sitten sai aikaan tuona kesänä? Ei ihan kesällä, mutta elokuussa varoja hankittiin Jyväskylässä pidetyllä match show’lla ja syyskuussa yhdistyksen tiedotelehti Mittelspitzin ensimmäinen numero matkasi kaikkien jäsenien postilaatikkoon.
Yhdistys järjestää vuosittain epävirallisen erikoisnäyttelyn ja kesäpäivät rodunharrastajille, sekä julkaisee neljä kertaa vuodessa Mittelspitz-lehteä. Joukon kasvaessa on pikkuhiljaa alkanut viritä paikallista toimintaa eri puolilla Suomea, ja tätä kehitystä yhdistyskin haluaa tukea. Yhdistyksen päätoimintaperiaatteisiin kuuluu luoda yhteyksiä mittelspitzväen kesken ja edistää rodun asioita Suomessa.
Lähde:Suomen Mittelspitz yhdistys ry. Sivu: http://www.mittelspitzyhdistys.net/historia2.html
Useiden vuosisatojen ajan aina 1800-luvulle saakka saksanpystykorvat olivat mittelspitzinkokoisia ja -näköisiä, “keskivertopiskejä”. Nämä koirat olivat hyvin yleisiä käsityöläisten, maanviljelijöiden, pientilallisten keskuudessa ja näistä koirista muodostui kuva saksanpystykorvista, jota klassikkokirjailijat tallensivat tuotantoonsa – eivät aina kuitenkaan positiivisessa mielessä. Ehkä tästä syystä ja monesta muusta seikasta johtuen ensimmäiset saksanpystykorvien kasvattajat ajattelivat, että rodun täytyy parantua, hienostua. 1899 perustettu Verein für Deutsche Spitze e.V. hyväksyi roduikseen zwergspitzin (pomeranian), kleinspitzin, grosspitzin ja wolfspitzin (keeshond), kaikki muut koot paitsi alkuperäisen mittelspitzin!
Käänne tapahtui vasta vuonna 1969, jolloin Verein für Deutsche Spitze e.V. ja muutamat kasvattajat päättivät ottaa asiakseen saattaa mittelspitz mukaan rotumääritelmään ja tehdä se viralliseksi roduksi. Ensimmäiset mittelspitzit nähtiin näyttelyissä 70-luvun alussa.
Rodun virallistamiseen saakka vain muutama uskollinen rodun ihailija oli kasvattanut mittelspitzejä niiden epävirallisuudesta huolimatta, kanta oli huomattavasti pienentynyt yli puolessa vuosisadassa, ja isojen sotien verotus lienee ollut selvä missä tahansa rodussa. Uusi mittelspitz -kanta kerättiin rotuunotto -koirista ja lähinnä ylisuurista kleinspitzeistä. Rotukirja on yhä avoin ja silloin tällöin sinne pääsee vielä uusia yksilöitä.
Nykyään rotu on kohottanut suosiotaan emämaassaan Saksassa hyvän terveytensä ja ystävällisen, miellyttävän luonteensa ansiosta. Erityisesti klassinen väri valkoinen on saanut uusia ihailijoita. Uudelle vuosituhannelle tultaessa rekisteröintiluvut Saksassa olivat hieman nousussa (valkoisia rekisteröitiin yli 40), mutta itse vuoden 2001 luvut olivat jo jälleen suuressa laskussa. Rotu on harvinaisuutensa vuoksi herkkä suurille kannanvaihteluille ja vuosittaisten rekisteröintien voimakkaalle heilahtelulle. Mittelspitzin suuria maita ovat Englanti, Suomi, Saksa, Ranska, Australia. Koiria kohtalaisesti esiintyy myös Hollannissa, Belgiassa, Tshekinmaassa, Venäjällä ja pikkuhiljaa myös Ruotsissa – kohtalaisen tarkoittaessa muutamaa kasvattajaa.
Mittelspitz Suomessa
Ensimmäinen mittelspitz tuotiin Suomeen vuonna 1989, kyseessä oli valkoinen uros FIN MVA V-92 Erofei, valkoisten mittelspitzien kantaisä Suomessa. Tämän jälkeen muutamia valkoisia narttuja tuotiin niin Venäjältä kuin Eestistäkin ja ensimmäinen valkoinen pentue syntyi vuonna 1993 kennelnimelle Lecibsin. Kaksi vuotta tämän jälkeen alkoi tapahtua; kleinspitz- ja japaninpystykorvakasvattaja Elina Kulmala (kennel Thomdy Dom’s) päätti aloittaa mittelspitzien kasvatuksen ja toi ensimmäisen oranssin koiran Saksasta Suomeen, nyt jo edesmenneen uroksen FIN&S MVA V-96 Herkules vom Schmiedeeck. Ensimmäinen oranssi/soopeli pentue syntyi vuonna 1996 englantilaisen nartun (KANS&FIN&EST MVA V-97 Galvizach By Design) kanssa ja sillä tiellä ollaan.Vuoden 2003 jälkeen mittelspitzejä on Suomessa kolmisensataa ja aktiivisia kasvattajia kymmenkunta. Värivalikoima on laajentunut runsaasti ja Suomessa kasvatetaan kaikkia sallittuja värejä. Valkoinen väri, jolla kasvatustyö aloitettiin, on toistaiseksi jäänyt muiden värien varjoon ja näyttelyissä esitetään eniten ”muun värisiä” koiria.
Mittelspitz-yhdistys
Kesä 1999 jää historiaan ja ainakin mittelspitzomistajien mieleen aurinkoisena, sillä silloin perustettiin Suomeen ”mitteleille” oma Suomen Mittelspitz ry ajamaan rodun asiaa. Ajatus yhdistyksen perustamisesta ei ollut aivan uusi, vaan ensimmäisiä kertoja sitä ajateltiin jo vuotta kahta aikaisemmin. Aika vain ei silloin ollut kypsä. Vuonna 1998 mittelspitzejä oli jo n. 70 ja omistajia melkein sama määrä, joten pienen, tiiviin porukan mielestä oli sopivaa, että tällä joukolla olisi oma edustajansa koiramaailman koneistossa.Perustava kokous pidettiin 14.6.99 yhdistyksen kotipaikkakunnalla Jyväskylässä ja mukana olivat Elina Kulmala, Arja Ahonen ja Maija Haltsonen. Ensimmäinen hallitus toimi hieman vajaa miehityksellä, mutta sitäkin innokkaammin. Mitä yhdistys sitten sai aikaan tuona kesänä? Ei ihan kesällä, mutta elokuussa varoja hankittiin Jyväskylässä pidetyllä match show’lla ja syyskuussa yhdistyksen tiedotelehti Mittelspitzin ensimmäinen numero matkasi kaikkien jäsenien postilaatikkoon.
Yhdistys järjestää vuosittain epävirallisen erikoisnäyttelyn ja kesäpäivät rodunharrastajille, sekä julkaisee neljä kertaa vuodessa Mittelspitz-lehteä. Joukon kasvaessa on pikkuhiljaa alkanut viritä paikallista toimintaa eri puolilla Suomea, ja tätä kehitystä yhdistyskin haluaa tukea. Yhdistyksen päätoimintaperiaatteisiin kuuluu luoda yhteyksiä mittelspitzväen kesken ja edistää rodun asioita Suomessa.
Lähde:Suomen Mittelspitz yhdistys ry. Sivu: http://www.mittelspitzyhdistys.net/historia2.html
